Belgianpaimenkoira
(BERGER BELGE)
GROENENDAEL, TERVUEREN, MALINOIS JA LAEKENOIS
Alkuperämaa: Belgia
Käyttötarkoitus:
Alunperin paimenkoira, nykyään työkoira (mm. vartiointi, suojelu ja
jäljestys) sekä monipuolinen palveluskoira,
joka soveltuu myös perhekoiraksi.
Lyhyt historiaosuus:
Belgiassa käytettiin 1800-luvun lopulla karjalaumojen kuljettamiseen
paljon koiria, jotka
olivat tyypiltään epäyhtenäisiä ja
karvapeitteeltään hyvin erilaisia. Selkiyttääkseen asiaa, joukko
innokkaita koiraharrastajia pyysi avukseen Cureghemin
Eläintieteellisenkoulun professori A. Reulin, jota
voidaan pitää rodun uranuurtajana
ja kehittäjänä.
Rotu syntyi virallisesti vuosien 1891 ja 1897 välisenä aikana. Syyskuun
29. päivänä 1891 Brysselissä
perustettiin Le Club du Chien de
Berger Belge (belgianpaimenkoirayhdistys) ja vielä samana vuonna 15.11.
professori A. Reul järjesti
Cureghemissa 117 koiran katselmuksen, jossa koirat luetteloitiin ja niistä
valittiin
parhaat yksilöt. Seuraavina
vuosina alkoi varsinainen jalostustyö, joka perustui ainoastaan muutamilla
jalostusuroksilla harjoitettuun tiukkaan sukusiitokseen.
Le Club du Chien de Berger Belge laati jo 3.4.1892 rodun ensimmäisen
hyvin yksityiskohtaisen
rotumääritelmän. Siinä hyväksyttiin yksi rotu, jossa oli kolme
karvanlaatumuunnosta.
Belgianpaimenkoiraa pidettiin
noihin aikoihin tavallisten ihmisten koirana, eikä sitä vielä arvostettu.
Sen vuoksi Livre des Origines de
la Société Royale Saint-Hubert (L.O.S.H) rekisteröi ensimmäiset
belgianpaimenkoirat vasta vuonna
1901.
Seuraavien vuosien kuluessa johtavat belgianpaimenkoiraharrastajat
paneutuivat määrätietoisesti
rotutyypin yhdenmukaistamiseen ja
virheiden korjaamiseen. Vuoteen 1910 mennessä belgianpaimenkoiran
tyyppi ja luonne vakiintuivat.
Kysymys belgianpaimenkoiran muunnoksista ja sallituista väreistä on
aiheuttanut vuosien saatossa
paljon kiistoja. Sitä vastoin
rodun rakenteesta, luonteesta ja käyttöominaisuuksista on aina oltu
yksimielisiä.
Rakenteeltaan tasapainoinen, sopusuhtainen, keskikokoinen, kuiva- ja
vahvalihaksinen, neliömäinen ja
sitkeä koira, jossa jalous ja
voimakkuus yhdistyvät. Se on tottunut oleskelemaan ulkona ja kestämään
Belgiassa yleisiä sään
vaihteluita. Sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät
palveluskoiralle
ominaista jaloa voimaa.
Belgianpaimenkoira arvostellaan koiran seistessä vapaasti esittäjän
koskematta sitä.
Tärkeitä mittasuhteita:
Belgianpaimenkoira on
neliömäinen. Rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle. Kuonon pituus on sama
tai
hieman enemmän kuin puolet pään
kokonaispituudesta.
Käyttäytyminen / Luonne:
Belgianpaimenkoira on valpas ja
aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan.
Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky
ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet.
Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä,
peräänantamattomasti ja kiihkeästi.
Sillä on kaikki paimen-, vahti-,
suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja
varmaluonteinen, ilman
pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran
olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä
ja tarkkaavaisessa ilmeessä. Arvosteluissa painotetaan
"tasaista" ja
"pelotonta" luonnetta.
Pää:
Korkea-asentoinen, pitkä
olematta liioiteltu, suoralinjainen, hyvin meislautunut ja kuiva. Kallo ja
kuono ovat
kutakuinkin yhtä pitkät. Kuono-osa
saattaa kuitenkin olla hieman kalloa pitempi, mikä antaa viimeistellyn
kokonaisvaikutelman.
Kallo-osa: Keskileveä ja suhteessa
pään pituuteen. Otsa on pikemminkin tasainen kuin pyöristynyt,
otsauurre on vain hieman korostunut. Sivulta katsottuna kallo ja
kuononselkä ovat yhdensuuntaiset.
Niskakyhmy on vain hieman
kehittynyt, kulma- ja poskikaaret eivät ole ulkonevat.
Otsapenger: Kohtuullinen.
Kirsu: Musta.
Kuono-osa: Keskipitkä, pitkän kiilan muotoinen ja hyvin
meislautunut silmien alta, kapenee tasaisesti kirsua kohti.
Kuononselkä on suora ja
yhdensuuntainen kallon ylälinjan kanssa. Kita avautuu suureksi, jolloin
suupielet ovat vetäytyneet hyvin
taakse, ja leuat ovat hyvin avonaiset.
Huulet: Ohuet, tiiviit ja voimakkaasti pigmentoituneet.
Leuat / hampaat / purenta: Vahvat, valkoiset ja
säännölliset hampaat ovat lujasti kiinnittyneet hyvin
kehittyneisiin leukaluihin. Leikkaava purenta; lampaiden ja karjan
kuljetuksessa parempana pidetty
tasapurenta sallitaan. Täydellinen, hammaskaavion mukainen hampaisto;
kahden P1-hampaan puuttuminen
sallitaan, M3-hampaita ei
huomioida.
Posket: Kuivat ja hyvin litteät,
vaikkakin lihaksikkaat.
Silmät: Keskikokoiset, eivät
ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat, hieman mantelinmuotoiset, asennoltaan
viistot ja väriltään ruskehtavat,
mieluiten tummat. Silmäluomien reunat ovat mustat. Katse on avoin, eloisa,
älykäs ja tutkiva.
Korvat: Pienehköt, ylös kiinnittyneet, selvästi
kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tyvestä kaarevat. Korvat ovat
jäykät, pystyt ja tarkkaavaisella koiralla
pystysuorat.
Kaula:
Sulavalinjainen,
pitkähkö, melko pysty, lihaksikas, tasaisesti lapoja kohti levenevä, ei
löysää kaulanahkaa.
Niskalinja on hieman kaareva.
Runko:
Voimakas olematta raskas. Rungon pituus
olkanivelestä istuinluun kärkeen on jokseenkin sama kuin
säkäkorkeus.
Ylälinja: Selän ja lanteen
ylälinjat ovat suorat.
Säkä: Korostunut.
Selkä: Kiinteä, lyhyt ja lihaksikas.
Lanne: Voimakas, lyhyt,
lihaksikas ja riittävän leveä.
Lantio: Lihaksikas, vain hieman
viisto, riittävän leveä, ei kuitenkaan liioiteltu.
Rintakehä: Syvä, mutta ei leveä.
Kylkiluut ovat yläosastaan kaarevat. Edestä katsottuna eturinta ei ole kovin leveä,
eikä
myöskään ahdas.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva alkaa
rintakehän alaosasta ja kohoaa loivasti vatsaa kohti tasaisesti kaartuen.
Vatsa on kohtalaisen kehittynyt,
mutta ei riippuva eikä vinttikoiramainen.
Häntä:
Hyvin kiinnittynyt,
keskipitkä ja tyvestään paksu; ulottuu vähintään kintereisiin, mieluiten
alemmaksi.
Levossa häntä riippuu hännänpää
kintereen korkeudella hieman taaksepäin kaartuneena.
Koiran liikkuessa hännänpää
kaartuu voimakkaammin ja häntä kohoaa ylittämättä kuitenkaan vaakatasoa.
Häntä ei saa koskaan kiertyä
J-koukuksi eikä kaartua sivulle.
Raajat:
Eturaajat yleisvaikutelma: Eturaajat ovat vahvaluiset olematta raskaat;
lihakset ovat kuivat ja voimakkaat.
Eturaajat ovat joka suunnasta katsottuna kohtisuorassa maahan nähden ja
edestä katsottuna täysin
yhdensuuntaiset.LAVAT: Lapaluut ovat pitkät ja viistot, hyvin
kiinnittyneet ja muodostavat olkavarren kanssa
riittävän kulman, ihannekulmaus on 110 - 115∞.
Olkavarret: Pitkät ja riittävän viistot.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset, eivät ulkonevat eivätkä
ahdasasentoiset.
Kyynärvarret: Pitkät ja suorat.
Ranteet: Hyvin kiinteät ja kuivat.
Välikämmenet: Vahvat ja lyhyet, mahdollisimman kohtisuorassa
maahan nähden tai vain hieman eteenpäin
viistot.
Käpälät: Pyöreät ns.
kissankäpälät. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut
ja joustavat,
kynnet tummat ja vahvat.
Takaraajat yleisvaikutelma: Takaraajat ovat
voimakkaat olematta raskaat. Sivusta katsottuna ne ovat
kohtisuorassa maahan nähden, takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset.
Reidet: Keskipitkät, leveät ja
voimakaslihaksiset.
Polvet: Suunnilleen samalla
pystysuoralla linjalla kuin lonkkanivel. Polvikulma on normaali.
Sääret: Keskipitkät, leveät ja
lihaksikkaat.
Kintereet: Matalat, leveät ja
lihaksikkaat, kohtuullisesti kulmautuneet.
Välijalat: Kiinteät ja lyhyet.
Kannukset eivät ole toivotut.
Käpälät: Voivat olla hieman
soikeat. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut ja
joustavat,
kynnet tummat ja vahvat.
Liikkeet:
Eloisat ja vapaat kaikissa käyntilajeissa. Belgianpaimenkoira on hyvä
laukkaaja, mutta sen tavanomaiset
askellajit ovat käynti tai
erityisesti ravi. Raajat liikkuvat rungon keskilinjan suuntaisesti, hyvin
nopeassa
vauhdissa käpälät lähestyvät
keskilinjaa. Ravissa askeleet ovat keskipitkät, liike on tasaista ja
vaivatonta,
takaraajojen työntö on hyvä ja
selkälinja pysyy kiinteänä, etuaskel ei ole liian korkea. Belgianpaimenkoira
on
jatkuvasti liikkeessä ja vaikuttaa
väsymättömältä, käynti on nopeaa, joustavaa ja eloisaa. Se pystyy täydessä
vauhdissa tekemään äkillisen
suunnanmuutoksen. Vilkkaan temperamenttinsa sekä
vartiointi- ja suojeluhalunsa vuoksi
koira pyrkii liikkumaan ympyrää.
Nahka:
Joustava, mutta silti kauttaaltaan rungonmyötäinen. Huulten ja
silmäluomien reunat ovat voimakkaasti
pigmentoituneet.
Karvapeite ja muunnokset:
Rodun neljä muunnosta groenendael, tervueren, malinois ja laekenois
erotetaan toisistaan karvan pituuden,
kasvusuunnan, laadun ja värin
perusteella. Muunnokset arvostellaan näyttelyissä erikseen ja kullekin
voidaan myöntää sertifikaatti ja
CACIB.
Karva: Kaikilla muunnoksilla
peitinkarvan tulee aina olla tiheää, tiivistä ja hyvälaatuista. Peitinkarva
ja villava
aluskarva muodostavat yhdessä
erinomaisen suojan.
Muunnokset:
A. PITKÄKARVAISET MUUNNOKSET: GROENENDAEL JA
TERVUEREN
Karva on lyhyttä päässä,
korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa lukuunottamatta eturaajojen
takaosaa,
jossa kyynärpään ja ranteen
välissä on pitkää karvaa eli hapsuja. Muualla karva on pitkää ja sileää.
Karva on pitempää ja runsaampaa kaulan ympärillä ja eturinnassa, joissa
se muodostaa kauluksen ja
röyhelön. Tiheä karva suojaa korva-aukkoa; korvien alaosaa ympäröivät
karvat ovat koholla ja reunustavat
päätä. Reisien takaosaa reunustaa
hyvin pitkä ja runsas karva, joka muodostaa nk. housut. Hännässä
pitkä ja tuuhea karva, joka muodostaa puuhkan.
B. LYHYTKARVAINEN
MUUNNOS: MALINOIS
Karva on erittäin lyhyttä
päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa. Se on lyhyttä muualla
rungossa,
pitempää hännässä ja kaulan
ympärillä, jossa se muodostaa korvien alta kaulan alaosaan ulottuvan
kauluksen. Lisäksi reisien
takaosassa on pitempää karvaa. Hännän karvoitus on tähkämäistä, mutta
ei muodosta puuhkaa.
C. KARKEAKARVAINEN
MUUNNOS: LAEKENOIS
Tälle muunnokselle on
erityisen tyypillistä karkea ja kuiva karva, joka on lisäksi rahisevaa ja
pörröistä.
Rungon karvapeite on kauttaaltaan noin kuuden senttimetrin mittaista;
kuononselässä, otsassa ja raajoissa
se on lyhyempää. Karva ei saa olla silmien ympärillä ja kuonossa niin
pitkää, että se peittää pään muodon.
Kuonon on silti ehdottomasti
oltava pitempikarvainen. Häntä ei saa olla puuhkamainen.
Väri:
Maski: Tervuerenilla ja malinois'lla tulee olla
erittäin selvästi erottuva maski, joka peittää yhtenäisenä
mustana vyöhykkeenä ylä- ja alahuulet, suupielet ja silmäluomet. Sen
tulee ehdottomasti ulottua mustana
vähintään seuraavaan kuuteen kohtaan: kumpaankin korvaan, yläluomiin,
ylä- ja alahuuleen.
Hiilikko (charbonné): Tervuerenilla ja
malinois'lla esiintyy hiilikkoväri, jolloin karvojen kärki on musta ja
perusväritys niin ollen tummempi.
Tätä mustaa väriä on kauttaaltaan "poltetuissa" karvankärjissä. Se
ei saa
missään tapauksessa muodostaa
suuria laikkuja eikä selviä juovia. Laekenois'lla hiilikkoväritys ei erotu
yhtä
selvästi.
Kaikilla muunnoksilla sallitaan hieman valkoista eturinnassa ja varpaissa.
Groenendael: Ainoastaan yksivärinen
musta.
Tervueren: Ainoastaan punaruskea- ja
harmaahiilikko, kummassakin värissä on musta maski. Punaruskeaa
hiilikkoväriä pidetään kuitenkin
toivotuimpana. Punaruskean värin tulee olla lämmin, se ei saa olla vaalea
eikä haalistunut. Koiraa, joka ei
ole väriltään punaruskeahiilikko tai jonka väri ei ole riittävän voimakas, ei
voida pitää valioyksilönä.
Malinois: Ainoastaan
punaruskeahiilikko, musta maski.
Laekenois: Ainoastaan punaruskea,
jossa on hieman hiilikkoväriä pääasiassa kuonossa ja hännässä.
Koko:
Säkäkorkeus: Keskimääräinen
ihannekorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittuja ovat 2 cm:n
poikkeama alle ja 4 cm:n poikkeama
yli ihannekoon.
Paino: Urokset noin 25 - 30 kg
ja nartut noin 20 - 25 kg.
Mitat: Normaalimitat
säkäkorkeudeltaan 62 cm:n kokoiselle urokselle:
- rungon pituus (olkanivelestä istuinkyhmyyn) 62 cm
- pään pituus 25 cm
- kuonon pituus 12,5 - 13 cm.
Virheet:
Kaikki poikkeamat
edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen
vakavuuteen.
Yleisvaikutelma: Karkeus, puutteellinen jalous; liiallinen
keveys tai liiallinen hentous; säkäkorkeutta pitempi
runko, suorakaiteen muoto.
Pää: Raskas, liian voimakas, riittämättömästi
meislautunut tai ei tarpeeksi kuiva, eri suuntaiset pään linjat;
liian pyöreä otsa; liian
korostunut tai liian loiva otsapenger; liian lyhyt tai terävä kuono, kyömy
kuononselkä;
liian ulkonevat kulma- tai
poskikaaret.
Kirsu, huulet ja silmäluomet: Puutteellinen pigmentti.
Hampaat: Epäsäännöllisessä rivissä olevat etuhampaat.
Vakava virhe: Yhden etuhampaan, yhden P3- tai
P2-hampaan tai kolmen P1-hampaan
puuttuminen.
Silmät: Vaaleat tai pyöreät.
Korvat: Suuret, pitkät, tyvestään
liian leveät, alaskiinnittyneet; erisuuntiin osoittavat tai toisiaan
lähenevät
korvankärjet.
Kaula: Hento; lyhyt tai lapojen
väliin painunut.
Runko: Liian pitkä; liian leveä
(tasapaksu) rintakehä.
Säkä: Heikosti erottuva, matala.
Ylälinja: Pitkä, heikko, notko tai
köyry selkä ja/tai lanne.
Lantio: Liian viisto;
takakorkeus.
Alalinja: Liikaa tai liian vähän
laskeutunut; liian suuri vatsa.
Häntä: Liian alaskiinnittynyt,
liian korkea-asentoinen, J-koukuksi kiertynyt tai vinoasentoinen.
Raajat: Liian kevyt tai liian raskas luusto;
riittämättömän pystyt sivulta katsottuna
(esim. liian viistot välikämmenet
tai heikot ranteet), edestä katsottuna (esim. sisä- tai ulkokierteiset
käpälät,
ulkonevat kyynärpäät jne.) tai
takaa katsottuna (esim. ahdasasentoiset tai liian kaukana toisistaan olevat
takaraajat, länkisäärisyys, pihtikinttuisuus,
ulkokierteiset kintereet jne.), liioitellut tai liian niukat kulmaukset.
Käpälät: Hajavarpaisuus.
Liikkeet: Ahtaat; liian lyhyt
askel, liian vähän takatyöntöä, huono voimansiirto selässä, korkeat askeleet.
KARVA: Kaikilla neljällä
muunnoksella riittämätön aluskarva.
Groenendael ja tervueren: Villava, kihara,
laineikas tai liian lyhyt karva.
Malinois: Puolipitkä karva lyhyen
karvan alueella, karkeita karvoja lyhyen karvan seassa, sileä tai laineikas
karva.
Laekenois: Liian pitkä, silkkinen,
laineikas, kikkara tai lyhyt karva; hienolaatuiset karvatöyhdöt karkean
karvan joukossa; liian pitkät
karvat silmien ympärillä ja pään alaosassa; puuhkamainen häntä.
VÄRI: Kaikilla neljällä muunnoksella valkoinen
rintamus tai valkoista muualla käpälissä kuin varpaissa.
Groenendael: Punertavat vivahteet
peitinkarvassa, harmaat housut.
Tervueren: Harmaa väri.
Tervueren ja malinois: Juovikkuus,
riittämättömän lämpimät värisävyt; riittämättömästi tai liikaa hiilikkoväriä,
hiilikkovärin muodostamat laikut,
riittämätön maski.
Tervueren, malinois ja laekenois: Liian vaalea punaruskean
sävy; haalistunut pohjaväri on vakava virhe.
Luonne: Itseluottamuksen puute
tai voimakas hermostuneisuus.
Hylkäävät virheet:
Vihaisuus ja sairaalloiset
piirteet.
Luonne: Aggressiivisuus ja arkuus.
Yleisvaikutelma: Puuttuva rotutyyppi.
Hampaat: Yläpurenta; alapurenta,
vaikka etuhammasrivien kontakti säilyisikin (käännetty leikkaava purenta);
ristipurenta; yhden kulmahampaan,
yhden yläleuan P4-hampaan tai yhden alaleuan M1-hampaan
puuttuminen, yhden poskihampaan
(M1 tai M2, M3:a ei oteta huomioon) tai P3-hampaan ja minkä tahansa
muun hampaan tai yhteensä kolmen
(lukuunottamatta P1-hampaita) tai useamman hampaan puuttuminen.
Kirsu, huulet ja silmäluomet: Voimakas pigmentinpuute.
Korvat: Riippuvat tai
keinotekoisesti pystyt.
Häntä: Puuttuva tai lyhyt
(synnynnäinen tai typistetty); liian korkea-asentoinen ja renkaaksi kiertynyt
tai
rullautunut häntä.
Karva: Aluskarvan puuttuminen.
Väri: Kaikki muut kuin muunnoksen kohdalla
kuvatut värit; liian suuret valkoiset merkit eturinnassa,
varsinkin jos ne nousevat kaulaan asti; välikämmenen tai välijalan
puolivälin yli ulottuva, sukan muodostava
valkoinen väri käpälissä;
valkoiset läiskät muualla kuin eturinnassa tai varpaissa; maskin puuttuminen
ja
muuta karvapeitettä vaaleampi väri
kuonossa tervuerenilla ja malinois'lla.
Koko: Annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus.
HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti
kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.
ERI MUUNNOSTEN VÄLISET RISTEYTYKSET
|