Belgianpaimenkoira

(BERGER BELGE)
GROENENDAEL, TERVUEREN, MALINOIS JA LAEKENOIS

Alkuperämaa: Belgia

Käyttötarkoitus:

Alunperin paimenkoira, nykyään työkoira (mm. vartiointi, suojelu ja jäljestys) sekä monipuolinen palveluskoira,

 joka soveltuu myös perhekoiraksi.

Lyhyt historiaosuus:

Belgiassa käytettiin 1800-luvun lopulla karjalaumojen kuljettamiseen paljon koiria, jotka

 olivat tyypiltään epäyhtenäisiä ja karvapeitteeltään hyvin erilaisia. Selkiyttääkseen asiaa, joukko

innokkaita koiraharrastajia pyysi avukseen Cureghemin Eläintieteellisenkoulun professori A. Reulin, jota

 voidaan pitää rodun uranuurtajana ja kehittäjänä.

Rotu syntyi virallisesti vuosien 1891 ja 1897 välisenä aikana. Syyskuun 29. päivänä 1891 Brysselissä

 perustettiin Le Club du Chien de Berger Belge (belgianpaimenkoirayhdistys) ja vielä samana vuonna 15.11.

 professori A. Reul järjesti Cureghemissa 117 koiran katselmuksen, jossa koirat luetteloitiin ja niistä valittiin

 parhaat yksilöt. Seuraavina vuosina alkoi varsinainen jalostustyö, joka perustui ainoastaan muutamilla

jalostusuroksilla harjoitettuun tiukkaan sukusiitokseen.

Le Club du Chien de Berger Belge laati jo 3.4.1892 rodun ensimmäisen hyvin yksityiskohtaisen

rotumääritelmän. Siinä hyväksyttiin yksi rotu, jossa oli kolme karvanlaatumuunnosta.

 Belgianpaimenkoiraa pidettiin noihin aikoihin tavallisten ihmisten koirana, eikä sitä vielä arvostettu.

 Sen vuoksi Livre des Origines de la Société Royale Saint-Hubert (L.O.S.H) rekisteröi ensimmäiset

 belgianpaimenkoirat vasta vuonna 1901.

Seuraavien vuosien kuluessa johtavat belgianpaimenkoiraharrastajat paneutuivat määrätietoisesti

 rotutyypin yhdenmukaistamiseen ja virheiden korjaamiseen. Vuoteen 1910 mennessä belgianpaimenkoiran

 tyyppi ja luonne vakiintuivat.

Kysymys belgianpaimenkoiran muunnoksista ja sallituista väreistä on aiheuttanut vuosien saatossa

 paljon kiistoja. Sitä vastoin rodun rakenteesta, luonteesta ja käyttöominaisuuksista on aina oltu

yksimielisiä.

Rakenteeltaan tasapainoinen, sopusuhtainen, keskikokoinen, kuiva- ja vahvalihaksinen, neliömäinen ja

 sitkeä koira, jossa jalous ja voimakkuus yhdistyvät. Se on tottunut oleskelemaan ulkona ja kestämään

 Belgiassa yleisiä sään vaihteluita. Sopusuhtainen olemus ja ylväs pään asento ilmentävät palveluskoiralle

 ominaista jaloa voimaa. Belgianpaimenkoira arvostellaan koiran seistessä vapaasti esittäjän

 koskematta sitä.

Tärkeitä mittasuhteita:

Belgianpaimenkoira on neliömäinen. Rintakehä ulottuu kyynärpäiden tasolle. Kuonon pituus on sama tai

hieman enemmän kuin puolet pään kokonaispituudesta.

Käyttäytyminen / Luonne:

Belgianpaimenkoira on valpas ja aktiivinen. Se on erittäin energinen ja aina valmis toimintaan.

 Sillä on synnynnäinen laumanvartioimiskyky ja vahtikoiran parhaat ominaisuudet.

 Se puolustaa isäntäänsä täysin epäröimättä, peräänantamattomasti ja kiihkeästi.

Sillä on kaikki paimen-, vahti-, suojelu- ja palveluskoiran ominaisuudet. Se on eloisa, tarkkaavainen ja

varmaluonteinen, ilman pienintäkään pelkoa tai aggressiivisuutta. Luonteen tulee kuvastua koiran

 olemuksessa ja kipinöivien silmien ylpeässä ja tarkkaavaisessa ilmeessä. Arvosteluissa painotetaan

 "tasaista" ja "pelotonta" luonnetta.

Pää:
Korkea-asentoinen, pitkä olematta liioiteltu, suoralinjainen, hyvin meislautunut ja kuiva. Kallo ja kuono ovat

 kutakuinkin yhtä pitkät. Kuono-osa saattaa kuitenkin olla hieman kalloa pitempi, mikä antaa viimeistellyn

 kokonaisvaikutelman.
Kallo-osa: Keskileveä ja suhteessa pään pituuteen. Otsa on pikemminkin tasainen kuin pyöristynyt,

otsauurre on vain hieman korostunut. Sivulta katsottuna kallo ja kuononselkä ovat yhdensuuntaiset.

 Niskakyhmy on vain hieman kehittynyt, kulma- ja poskikaaret eivät ole ulkonevat.
Otsapenger: Kohtuullinen.
Kirsu: Musta.
Kuono-osa: Keskipitkä, pitkän kiilan muotoinen ja hyvin meislautunut silmien alta, kapenee tasaisesti kirsua kohti.

 Kuononselkä on suora ja yhdensuuntainen kallon ylälinjan kanssa. Kita avautuu suureksi, jolloin

 suupielet ovat vetäytyneet hyvin taakse, ja leuat ovat hyvin avonaiset.
Huulet: Ohuet, tiiviit ja voimakkaasti pigmentoituneet.
Leuat / hampaat / purenta: Vahvat, valkoiset ja säännölliset hampaat ovat lujasti kiinnittyneet hyvin

kehittyneisiin leukaluihin. Leikkaava purenta; lampaiden ja karjan kuljetuksessa parempana pidetty

tasapurenta sallitaan. Täydellinen, hammaskaavion mukainen hampaisto; kahden P1-hampaan puuttuminen

 sallitaan, M3-hampaita ei huomioida.
Posket: Kuivat ja hyvin litteät, vaikkakin lihaksikkaat.
Silmät: Keskikokoiset, eivät ulkonevat eivätkä syvällä sijaitsevat, hieman mantelinmuotoiset, asennoltaan

 viistot ja väriltään ruskehtavat, mieluiten tummat. Silmäluomien reunat ovat mustat. Katse on avoin, eloisa,

 älykäs ja tutkiva.
Korvat: Pienehköt, ylös kiinnittyneet, selvästi kolmiomaiset, teräväkärkiset ja tyvestä kaarevat. Korvat ovat

 jäykät, pystyt ja tarkkaavaisella koiralla pystysuorat.

Kaula: 
Sulavalinjainen, pitkähkö, melko pysty, lihaksikas, tasaisesti lapoja kohti levenevä, ei löysää kaulanahkaa.

 Niskalinja on hieman kaareva.

Runko: 
Voimakas olematta raskas. Rungon pituus olkanivelestä istuinluun kärkeen on jokseenkin sama kuin

 säkäkorkeus.

Ylälinja: Selän ja lanteen ylälinjat ovat suorat.
Säkä: Korostunut.
Selkä: Kiinteä, lyhyt ja lihaksikas.
Lanne: Voimakas, lyhyt, lihaksikas ja riittävän leveä.
Lantio: Lihaksikas, vain hieman viisto, riittävän leveä, ei kuitenkaan liioiteltu.
Rintakehä: Syvä, mutta ei leveä. Kylkiluut ovat yläosastaan kaarevat. Edestä katsottuna eturinta ei ole kovin leveä, eikä

 myöskään ahdas.
Alalinja ja vatsa: Vatsaviiva alkaa rintakehän alaosasta ja kohoaa loivasti vatsaa kohti tasaisesti kaartuen.

 Vatsa on kohtalaisen kehittynyt, mutta ei riippuva eikä vinttikoiramainen.

Häntä: 
Hyvin kiinnittynyt, keskipitkä ja tyvestään paksu; ulottuu vähintään kintereisiin, mieluiten alemmaksi.

 Levossa häntä riippuu hännänpää kintereen korkeudella hieman taaksepäin kaartuneena.

 Koiran liikkuessa hännänpää kaartuu voimakkaammin ja häntä kohoaa ylittämättä kuitenkaan vaakatasoa.

 Häntä ei saa koskaan kiertyä J-koukuksi eikä kaartua sivulle.

Raajat:
Eturaajat yleisvaikutelma: Eturaajat ovat vahvaluiset olematta raskaat; lihakset ovat kuivat ja voimakkaat.

Eturaajat ovat joka suunnasta katsottuna kohtisuorassa maahan nähden ja edestä katsottuna täysin

yhdensuuntaiset.LAVAT: Lapaluut ovat pitkät ja viistot, hyvin kiinnittyneet ja muodostavat olkavarren kanssa

 riittävän kulman, ihannekulmaus on 110 - 115∞.

Olkavarret: Pitkät ja riittävän viistot.
Kyynärpäät: Rungonmyötäiset, eivät ulkonevat eivätkä ahdasasentoiset.
Kyynärvarret: Pitkät ja suorat.
Ranteet: Hyvin kiinteät ja kuivat.
Välikämmenet: Vahvat ja lyhyet, mahdollisimman kohtisuorassa maahan nähden tai vain hieman eteenpäin

 viistot.
Käpälät: Pyöreät ns. kissankäpälät. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut ja joustavat,

 kynnet tummat ja vahvat.

Takaraajat yleisvaikutelma: Takaraajat ovat voimakkaat olematta raskaat. Sivusta katsottuna ne ovat

kohtisuorassa maahan nähden, takaa katsottuna täysin yhdensuuntaiset.
Reidet: Keskipitkät, leveät ja voimakaslihaksiset.
Polvet: Suunnilleen samalla pystysuoralla linjalla kuin lonkkanivel. Polvikulma on normaali.
Sääret: Keskipitkät, leveät ja lihaksikkaat.
Kintereet: Matalat, leveät ja lihaksikkaat, kohtuullisesti kulmautuneet.
Välijalat: Kiinteät ja lyhyet. Kannukset eivät ole toivotut.
Käpälät: Voivat olla hieman soikeat. Varpaat ovat kaarevat ja tiiviisti yhdessä. Päkiät ovat paksut ja joustavat,

 kynnet tummat ja vahvat.

Liikkeet:

Eloisat ja vapaat kaikissa käyntilajeissa. Belgianpaimenkoira on hyvä laukkaaja, mutta sen tavanomaiset

 askellajit ovat käynti tai erityisesti ravi. Raajat liikkuvat rungon keskilinjan suuntaisesti, hyvin nopeassa

 vauhdissa käpälät lähestyvät keskilinjaa. Ravissa askeleet ovat keskipitkät, liike on tasaista ja vaivatonta,

 takaraajojen työntö on hyvä ja selkälinja pysyy kiinteänä, etuaskel ei ole liian korkea. Belgianpaimenkoira on

 jatkuvasti liikkeessä ja vaikuttaa väsymättömältä, käynti on nopeaa, joustavaa ja eloisaa. Se pystyy täydessä

 vauhdissa tekemään äkillisen suunnanmuutoksen. Vilkkaan temperamenttinsa sekä

 vartiointi- ja suojeluhalunsa vuoksi koira pyrkii liikkumaan ympyrää.

Nahka:

Joustava, mutta silti kauttaaltaan rungonmyötäinen. Huulten ja silmäluomien reunat ovat voimakkaasti

pigmentoituneet.

Karvapeite ja muunnokset:

Rodun neljä muunnosta groenendael, tervueren, malinois ja laekenois erotetaan toisistaan karvan pituuden,

 kasvusuunnan, laadun ja värin perusteella. Muunnokset arvostellaan näyttelyissä erikseen ja kullekin

 voidaan myöntää sertifikaatti ja CACIB.

Karva: Kaikilla muunnoksilla peitinkarvan tulee aina olla tiheää, tiivistä ja hyvälaatuista. Peitinkarva ja villava

 aluskarva muodostavat yhdessä erinomaisen suojan.

Muunnokset:

A. PITKÄKARVAISET MUUNNOKSET: GROENENDAEL JA TERVUEREN
Karva on lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa lukuunottamatta eturaajojen takaosaa,

 jossa kyynärpään ja ranteen välissä on pitkää karvaa eli hapsuja. Muualla karva on pitkää ja sileää.

Karva on pitempää ja runsaampaa kaulan ympärillä ja eturinnassa, joissa se muodostaa kauluksen ja

röyhelön. Tiheä karva suojaa korva-aukkoa; korvien alaosaa ympäröivät karvat ovat koholla ja reunustavat

 päätä. Reisien takaosaa reunustaa hyvin pitkä ja runsas karva, joka muodostaa nk. housut. Hännässä

pitkä ja tuuhea karva, joka muodostaa puuhkan.

B. LYHYTKARVAINEN MUUNNOS: MALINOIS
Karva on erittäin lyhyttä päässä, korvien ulkopinnalla ja raajojen alaosassa. Se on lyhyttä muualla rungossa,

 pitempää hännässä ja kaulan ympärillä, jossa se muodostaa korvien alta kaulan alaosaan ulottuvan

 kauluksen. Lisäksi reisien takaosassa on pitempää karvaa. Hännän karvoitus on tähkämäistä, mutta

 ei muodosta puuhkaa.

C. KARKEAKARVAINEN MUUNNOS: LAEKENOIS
Tälle muunnokselle on erityisen tyypillistä karkea ja kuiva karva, joka on lisäksi rahisevaa ja pörröistä.

Rungon karvapeite on kauttaaltaan noin kuuden senttimetrin mittaista; kuononselässä, otsassa ja raajoissa

se on lyhyempää. Karva ei saa olla silmien ympärillä ja kuonossa niin pitkää, että se peittää pään muodon.

 Kuonon on silti ehdottomasti oltava pitempikarvainen. Häntä ei saa olla puuhkamainen.

Väri:

Maski: Tervuerenilla ja malinois'lla tulee olla erittäin selvästi erottuva maski, joka peittää yhtenäisenä

mustana vyöhykkeenä ylä- ja alahuulet, suupielet ja silmäluomet. Sen tulee ehdottomasti ulottua mustana

vähintään seuraavaan kuuteen kohtaan: kumpaankin korvaan, yläluomiin, ylä- ja alahuuleen.

Hiilikko (charbonné): Tervuerenilla ja malinois'lla esiintyy hiilikkoväri, jolloin karvojen kärki on musta ja

 perusväritys niin ollen tummempi. Tätä mustaa väriä on kauttaaltaan "poltetuissa" karvankärjissä. Se ei saa

 missään tapauksessa muodostaa suuria laikkuja eikä selviä juovia. Laekenois'lla hiilikkoväritys ei erotu yhtä

 selvästi.
Kaikilla muunnoksilla sallitaan hieman valkoista eturinnassa ja varpaissa.

Groenendael: Ainoastaan yksivärinen musta.

Tervueren: Ainoastaan punaruskea- ja harmaahiilikko, kummassakin värissä on musta maski. Punaruskeaa

 hiilikkoväriä pidetään kuitenkin toivotuimpana. Punaruskean värin tulee olla lämmin, se ei saa olla vaalea

 eikä haalistunut. Koiraa, joka ei ole väriltään punaruskeahiilikko tai jonka väri ei ole riittävän voimakas, ei

 voida pitää valioyksilönä.

Malinois: Ainoastaan punaruskeahiilikko, musta maski.

Laekenois: Ainoastaan punaruskea, jossa on hieman hiilikkoväriä pääasiassa kuonossa ja hännässä.

Koko:

Säkäkorkeus: Keskimääräinen ihannekorkeus on uroksilla 62 cm ja nartuilla 58 cm. Sallittuja ovat 2 cm:n

 poikkeama alle ja 4 cm:n poikkeama yli ihannekoon.
Paino: Urokset noin 25 - 30 kg ja nartut noin 20 - 25 kg.
Mitat: Normaalimitat säkäkorkeudeltaan 62 cm:n kokoiselle urokselle:
- rungon pituus (olkanivelestä istuinkyhmyyn) 62 cm
- pään pituus 25 cm
- kuonon pituus 12,5 - 13 cm.

Virheet: 
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

Yleisvaikutelma: Karkeus, puutteellinen jalous; liiallinen keveys tai liiallinen hentous; säkäkorkeutta pitempi

runko, suorakaiteen muoto.
Pää: Raskas, liian voimakas, riittämättömästi meislautunut tai ei tarpeeksi kuiva, eri suuntaiset pään linjat;

 liian pyöreä otsa; liian korostunut tai liian loiva otsapenger; liian lyhyt tai terävä kuono, kyömy kuononselkä;

 liian ulkonevat kulma- tai poskikaaret.
Kirsu, huulet ja silmäluomet: Puutteellinen pigmentti.
Hampaat: Epäsäännöllisessä rivissä olevat etuhampaat. Vakava virhe: Yhden etuhampaan, yhden P3- tai

 P2-hampaan tai kolmen P1-hampaan puuttuminen.
Silmät: Vaaleat tai pyöreät.
Korvat: Suuret, pitkät, tyvestään liian leveät, alaskiinnittyneet; erisuuntiin osoittavat tai toisiaan lähenevät

korvankärjet.
Kaula: Hento; lyhyt tai lapojen väliin painunut.
Runko: Liian pitkä; liian leveä (tasapaksu) rintakehä.
Säkä: Heikosti erottuva, matala.
Ylälinja: Pitkä, heikko, notko tai köyry selkä ja/tai lanne.
Lantio: Liian viisto; takakorkeus.
Alalinja: Liikaa tai liian vähän laskeutunut; liian suuri vatsa.
Häntä: Liian alaskiinnittynyt, liian korkea-asentoinen, J-koukuksi kiertynyt tai vinoasentoinen.
Raajat: Liian kevyt tai liian raskas luusto; riittämättömän pystyt sivulta katsottuna

 (esim. liian viistot välikämmenet tai heikot ranteet), edestä katsottuna (esim. sisä- tai ulkokierteiset käpälät,

 ulkonevat kyynärpäät jne.) tai takaa katsottuna (esim. ahdasasentoiset tai liian kaukana toisistaan olevat

 takaraajat, länkisäärisyys, pihtikinttuisuus, ulkokierteiset kintereet jne.), liioitellut tai liian niukat kulmaukset.
Käpälät: Hajavarpaisuus.
Liikkeet: Ahtaat; liian lyhyt askel, liian vähän takatyöntöä, huono voimansiirto selässä, korkeat askeleet.

KARVA: Kaikilla neljällä muunnoksella riittämätön aluskarva.
Groenendael ja tervueren: Villava, kihara, laineikas tai liian lyhyt karva.
Malinois: Puolipitkä karva lyhyen karvan alueella, karkeita karvoja lyhyen karvan seassa, sileä tai laineikas

 karva.
Laekenois: Liian pitkä, silkkinen, laineikas, kikkara tai lyhyt karva; hienolaatuiset karvatöyhdöt karkean

 karvan joukossa; liian pitkät karvat silmien ympärillä ja pään alaosassa; puuhkamainen häntä.
VÄRI: Kaikilla neljällä muunnoksella valkoinen rintamus tai valkoista muualla käpälissä kuin varpaissa.
Groenendael: Punertavat vivahteet peitinkarvassa, harmaat housut.
Tervueren: Harmaa väri.
Tervueren ja malinois: Juovikkuus, riittämättömän lämpimät värisävyt; riittämättömästi tai liikaa hiilikkoväriä,

 hiilikkovärin muodostamat laikut, riittämätön maski.
Tervueren, malinois ja laekenois: Liian vaalea punaruskean sävy; haalistunut pohjaväri on vakava virhe.
Luonne: Itseluottamuksen puute tai voimakas hermostuneisuus.

Hylkäävät virheet: 
Vihaisuus ja sairaalloiset piirteet.

Luonne: Aggressiivisuus ja arkuus.
Yleisvaikutelma: Puuttuva rotutyyppi.
Hampaat: Yläpurenta; alapurenta, vaikka etuhammasrivien kontakti säilyisikin (käännetty leikkaava purenta);

 ristipurenta; yhden kulmahampaan, yhden yläleuan P4-hampaan tai yhden alaleuan M1-hampaan

 puuttuminen, yhden poskihampaan (M1 tai M2, M3:a ei oteta huomioon) tai P3-hampaan ja minkä tahansa

 muun hampaan tai yhteensä kolmen (lukuunottamatta P1-hampaita) tai useamman hampaan puuttuminen.
Kirsu, huulet ja silmäluomet: Voimakas pigmentinpuute.
Korvat: Riippuvat tai keinotekoisesti pystyt.
Häntä: Puuttuva tai lyhyt (synnynnäinen tai typistetty); liian korkea-asentoinen ja renkaaksi kiertynyt tai

 rullautunut häntä.
Karva: Aluskarvan puuttuminen.
Väri: Kaikki muut kuin muunnoksen kohdalla kuvatut värit; liian suuret valkoiset merkit eturinnassa,

varsinkin jos ne nousevat kaulaan asti; välikämmenen tai välijalan puolivälin yli ulottuva, sukan muodostava

 valkoinen väri käpälissä; valkoiset läiskät muualla kuin eturinnassa tai varpaissa; maskin puuttuminen ja

 muuta karvapeitettä vaaleampi väri kuonossa tervuerenilla ja malinois'lla.
Koko: Annetun säkäkorkeuden ylitys tai alitus.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

ERI MUUNNOSTEN VÄLISET RISTEYTYKSET